Laihuushäiriötä sairastava välttelee syömistä ja harrastaa epätavallisen paljon liikuntaa. Hän saattaa myös oksentaa päästäkseen syömästään ruoasta eroon. Mielikuva omasta kehosta on vääristynyt, vaikka potilas laihtuu ja riutuu, hän on omasta mielestään lihava.
Ahmimishäiriössä on toistuvia ylensyömisjaksoja, joiden aikana ahmitaan pakonomaisesti suuria määriä ruokaa. Potilas pyrkii pääsemään ruoasta eroon oksentelun, lääkkeiden tai paastoamisen avulla. Ahmimishäiriötä sairastavan itsearvostus perustuu ulkonäköön ja painoon. Ahmimishäiriöön liittyy myös lihoamisen pelko. Ahmimishäiriötä sairastava voi olla normaalipainoinen.
Ahmintahäiriötä sairastava ei pysty hallitsemaan syömistään. Ahmintakohtauksien aikana potilas syö suuria määriä ruokaa, vaikkei hän olisi nälkäinen. Ahmitusta ruoasta ei pyritä eroon, joten potilas lihoaa. Ahmintakohtaukset aiheuttavat voimakasta psyykkistä kärsimystä
Ehkäisy
Syömishäiriötä suojaavia tekijöitä ovat terveelliset ruokailutottumukset, hyväksyvä suhtautuminen omaan kehoon, myönteinen käsitys itsestä, vahva itsetunto sekä hyvä sosiaalinen tuki. Minäkuvan muovautumisessa positiiviseksi on vanhemmilla, koululla ja medialla keskeinen rooli
Epäily ja tunnistaminen
Syömishäiriöinen ei puhu yleensä itse ongelmastaan, vaan pyrkii salaamaan sen, joten jos herää pienikin epäily asiasta, kannattaa kysyä sitä suoraan sairastuneelta itseltään. Tämän suhteen sairastuneen lähipiiri ovat avainasemassa.
Ennuste on sitä parempi, mitä aikaisemmassa vaiheessa syömishäiriö tunnistetaan ja siihen pystytään puuttumaan ja ohjaamaan potilas hoitoon.
Potilaan tutkiminen
Syömishäiriötä sairastavan henkilön tutkimuksiin kuuluvat potilaan fyysinen ja psykiatrinen tutkiminen sekä keskustelu hänen kanssaan.
Psykiatrisella tutkimuksella selvitetään, onko kyseessä syömishäiriö, onko potilaalla muita samanaikaisia psyykkisiä oireita tai sairauksia ja arvioidaan potilaan psyykkistä kehitystä.
Hoidon yleiset periaatteet
Tärkeää on potilaan oma halu paranemiseen ja käyttäytymistapojen muutokseen. Perheen ja läheisten mukana olo hoidossa on tärkeää. Hoitoon tulee sisältyä tiedollista ohjausta (=psykoedukaatio), jolla tarkoitetaan tiedon jakamista sairaudesta, syömisen lainalaisuuksista ja nälkiintymisen seurauksista.
Hoitopaikka
Hoito toteutetaan ensisijaisesti avohoitona. Tarvittaessa tehdään lähete lasten- tai sisätautien poliklinikalle tai lasten-, nuoriso- tai aikuispsykiatrian poliklinikalle.
Päivystyslähete
Päivystyslähete kirjoitetaan silloin, jos painoindeksi on erittäin alhainen ( 11-13 kg/m2), laihtuminen on nopeaa, potilaalla on vakava aineenvaihduntahäiriö, erittäin matala verenpaine tai sydämmen syke tai hänellä epäillään vakavaa mielenterveydenhäiriötä.
Psykiatrinen päiväsairaala ja osastohoito
Osastohoito voi olla joskus välttämätöntä. Osastohoidossa noudatetaan normaalia ruokailurytmiä ja monipuolista ruokavaliota. Punnitus on 1-2 kertaa viikossa. Osastohoidosta siirrytään avohoitoon, kun sairastuneen tila sen sallii.
Tahdosta riippumaton hoito
Jos potilas kieltäytyy hoidosta ilmeisesti hoidon tarpeesta huolimatta, voidaan hoito toteuttaa tahdosta riippumatta mielenterveyslain perusteella.
Psykiatrinen hoito
Psykiatrisessa hoidossa käytetään erilaisia psykoterapiamuotoja.
Hoidon tukena voidaan käyttää erilaisia hoitoryhmiä ( esim. Ahdistuksen hallinta-, rentoutusryhmä-, psykoedukaatio jne.)
Kuntouttava psykoterapia tulisi aloittaa vasta, kun ravitsemustila on korjaantunut.
Muut hoidot
- Liikunnan rajoittaminen
- Hampaiden hoito
- Fysioterapia
- Lääkehoito
Lääkityksestä saattaa olla apua ahmimis- ja ahmintahäiriön hoidossa. Laihuushäiriön ydinoireet lievittyvät harvoin lääkehoidolla. Lääkityksellä hoidetaan myös muita psyykkisiä oireita esim. masennusta, ahdistusta, persoonallisuus- tai päihdeongelmaa.
Pojat ja miehet
Pojilla ja miehillä syömishäiriöt ilmenevät eri tavoin kuin tytöillä ja naisilla. Pojat ja miehet saattavat käyttää lisäravinteita ja anabolisia steroideja vuorotellen rasvaa vähentävien dieettien kanssa, koska haluavat kasvattaa lihasmassaansa eivätkä niinkään pyri vähentämään painoaan.
Pojilla ja miehillä voi kuitenkin tästä huolimatta esiintyä anoreksiaa ja bulimiaa. Ahmintahäiriö BED:n sairastajista kolmannes on miehiä.
Pojilla ja miehillä voi kuitenkin tästä huolimatta esiintyä anoreksiaa ja bulimiaa. Ahmintahäiriö BED:n sairastajista kolmannes on miehiä.
Pitkittyneen syömishäiriön hoito
Säännöllinen seuranta ja tukea antava ja kuntouttava avohoitokontakti on tarpeen. Hoidon tavoitteet on asetettava maltillisesti yhdessä potilaan kanssa.
Vertaistuki?
Suomessa toimii syömishäiriöliitto SYL ry, joka edustaa syömishäiriöön sairastuneita ja heidän läheisiään.
Ennuste
Lievät syömiseen liittyvät häiriöt voivat korjaantua muutaman neuvonta- ja seurantakäynnin aikana.
Osalle potilaista itsehoito voi olla riittävä hoitomuoto.
Suurin osa syömishäiriöihin liittyvistä ruumiillisista oireista paranee toipumisen myötä, mutta luustomuutokset ja hammasvauriot jäävät usein pysyviksi.
Laihuushäiriö on usein pitkäaikainen ( kestää keskimäärin 6 vuotta) ja kulultaan aaltoilevaa. 50-70 prosenttia toipuu täysin, 20-30 prosenttilla oireilu jatkuu ja 10-20 prosentilla sairaus kroonistuu. Kuolemanriski on muuhun samanikäiseen väestöön verrattuna yli 6-kertainen.
Ahmimishäiriö on usein jaksottainen tai aaltoileva. Noin 45-55 prosenttia toipuu täysin, 27-30 prosentilla häiriö jatkuu jaksottaisena ja 20-23 prosentilla jatkuvaa. Kuolemanriski on lähes 3-kertainen.
Ahmintahäiriö on usein pitkäaikainen ja aaltoileva. Kuolemanriski on lähes 2-kertainen.
