Myrskyn silmässä - paniikkikohtauskokemus

Koko päivä oli paineita täynnä. Olin nukkunut huonosti, koska ilta-ahdistuksen takia nukahtaminen oli miltei mahdotonta.

Kurssilta toiselle, tunnilta seuraavaan. Olin niin väsynyt aikoinani, etten edes muista päivistä paljoa.

Kotona meni jotenkin, ahdistuen, koska äiti. Ja kaikki muu rasittava hössötys ja melu ja... rauhaa ei ikinä ole sitä kuin sitä kunnolla tarvitsee.

Sitten tuli taas perheriitaa, en muista mistä. Veljeni kiusoitteli ja syytteli minua, jälleen kerran, koska eihän sitä koko seitsemäntoista elinvuoteni aikaan ollut tapahtunut kuin ainoastaan useita kertoja viikossa.

Mulle tuli niin paha olo. Niin sanattoman iso paha olo. Iso paha susi ja syö leikkivät porsaat. Ahdistus tulee ja syö ilon ja toimintakyvyn. Se tulee kuin salama takapihalle, tummia pilviä näkyy kaukana, mutta pahimman ei odota osuvan itselleen.

Mieleeni tulvi kaikki mahdollinen paha ja syytös. Tajusin, etten voinut estää tilannetta, kalterihäkkiin minut oli sen kanssa lyöty ja sen kanssa oli vain selvittävä. Selviytyjä kun en kokonaisvaltaisesti ole, jotenkin ahdistuksen fyysinen tunne otti minusta yliotteen. En saanut henkeä. En saanut henkeä. En saanut henkeä. Hyperventilaatio. Ei kulje keuhkoihin. Kuolenko minä tähän, juolahti mieleeni. Kaikki energia meni kuitenkin hengitysyrityksiin. En pystynyt enää istumaan, ja rojahdin sänkyni viereen lattialle makaamaan, kaikkien tavaroiden päälle ahtaaseen koloon. En saanut itsestäni voimaa irti sänkyyn nousemiseen.

Mulle tuli takaumia näkyviin kuin powerpoint-dioja päällekäin ja ilman mitään tolkkua tai tilanneliitosta. Sitten ne takaumat alkoivat puhua. Mä muistan aina sen, kuinka mulle naurettiin ruokapöydässä koulussa, ja siitä alkoi mun sosiaalisten tilanteiden pelko. Mä muistan aina äitini raivokohtauksen yksittäisestä wilmamerkinnästä. Minä olen tehnyt pahaa ja minä olen väärä enkä enää koskaan tule voimaan hyvin. Kaikki on minun syytäni, mikään ei korjaudu. Muistin, että olen huohottanut minuutin, pari putkeen, ja hengityslihaksiani alkaa väsyttää niin paljon. Yritin huutaa äitiä apuun, tai veljeä, ihan ketä vaan, mutta en saanut kurkustani muuta kuin pihauksen, samalla fyysisesti raskaan hyperventiloinnin aina jatkuessa. Tuntui, että kohta lähtee taju eikä se välttämättä tule enää koskaan takaisin.

Tarrasin sängystä yhä vahvemmin kiinni, ja purin aluslakanaani ja yritin saada hengityksen kulkemaan nenän kautta rauhallisemmin. En kyennyt, purin vaan lakanan rikki. Jalat alkoivat pakottaa ja vipattaa, potkin kirjoja ja laatikoita sänkyni alla yhä syvemmälle. Ajattelin, että sängyn takana olisi jokin musta aukko, joka pahimmillaan imisi minutkin. En voinut päästää sängystä irti. Samalla minua ajatuksissa läiskittiin pipolla naamaan ja punainen Nokiani varastettiin juoksien. Jotenkin tapahtumista tuli yhteen nivoutunut tosipaha.

En tiedä kuinka kauan sitä kesti. Minä väsyin fyysisesti aivan järkyttävän paljon, tuntui että en jaksa enää hengittää, kohta tukehdun ja kuolen.

Jotenkin tyhjensin itseäni todella monta kertaa ja todella pitkään, ja sain loppujen lopuksi tasattua hengitystäni. Tuntui, että taju lähtisi, olin jossakin tajunnan rajamailla.

Kaikki tuntui niin tyhjältä ja pahalta. Myrsky kuitenkin hellitti otteensa minusta ja hiljalleen pahassa tyhjässä olossa palasin jotenkin normaaliin tilaan.

Tuntui niin kamalalta, ettei kamalammalta voisi. Teki mieli kuolla. Teki mieli tarttua rippilahjaksi saatuun kaiverrettuun puukkoon ja vetää ihania viiltoja. Niin en kuitenkaan tehnyt.

Minä selvisin. Tai ainakin jotain.

P.S. Olen ”Minä vain”, jouduin vain vaihtamaan tiliä. Instagramissakin taisin kyllä esitellä että M.

Psykoosi pintapuolisesti ja kohta päiväkirjasta.

Psykoosi on tila jossa ihmisen todellisuudentaju on ainakin osittain heikentynyt. Psykoottisessa tilassa aistiharhat ja menneisyyden kokemukset sekoittuu, jonka seurauksena tulee todellisuutta vääristävät harhaluulot ja harhauskomukset. Harhaluulot- ja uskomukset, ja todellisuutta vääristävät tulkinnat vaihtelee eri henkilöillä ja eri sairauden vaiheissa. Muita psykoottisia oireita on ajatusten ja puheen häiriöt, sekavuus ja hajanaisuus.

Psykoottiset oireet voidaan jakaa positiivisiin ja negatiivisiin oireisiin. Positiiviset oireet ovat normaaliin psyykkeeseen nähden ylimääräisiä oireita ja negatiiviset oireet ovat puutosoireita, eli esim. Tunteiden latistuminen on negatiivinen eli puutosoire.

Psykooseja on lyhyt- ja pitkäkestoisia. Pitkäkestoisista tunnetuin on skitsofrenia. Pitää muistaa että psykooseja esiintyy myös muiden psyykkisien sairauksien yhteydessä.

Lisää hyvää ja luotettavaa tietoa löytää mielenterveystalon psykoosi-oppaasta. 

"9.7.2016 Lauantaina

Kamala ahdistus päällä, mutta silti nauran itsekseni sille. Se on mulle vihainen kun jouduin avun piiriin takaisin, kun en enää pärjännyt sen kanssa. Se kävi liian uhkaavaksi. Nauran sille vaikka olen ahdistunut, juttelen sille vaikka se ei vastaa. Naureskelen sille silti, vaikka muut väittävät sitä harhaksi. Se sanoo minulle että nämä "oikeat ihmiset" ovat harhoja. Koska ne niin väittää. Sanon täällä osastolla hoitajille ja lääkärille että se on harha, vaikken ole siitäkään enää varma. En ole varma mistään, katsoin Facebookista että olen 19-vuotias. Siis mitä!? Mihin tää aika on kulunut luulin olevani 16! Vaikka tavallaan tiedän nämä asiat mutten usko niihin. Ja se väittää että olen 16.. Olenko kuitenkaan..?"

- Kopioitu Varjoketun päiväkirjasta, päivältä 9.7.2016

Psykologiaa ja mustetahratesti

Psykologia on tieteenala, jonka keskiössä on ihmisen käyttäytyminen, psyyke ja toiminta. Psykologiasta on ennen puhuttu nimellä sielutiede, kyseessä ei ollut kuitenkaan hengellinen oppimisjärjestelmä vaan kova tiede. 

Psykometriikka on psykologiatieteen osa-alue joka keskittyy psyykkisten ominaisuuksien ja toimintojen mittaamiseen ja tämän mittauksen tutkimiseen. Psykometriikkaa tarvitaan testien kehittämisessä, käyttämisessä ja arvioimisessa.

Sana psykologia rakentuu kreikan  sanoista psykhe ja logos, jotka yhdessä tarkoittavat oppia ihmisen sielusta ja käyttäytymisestä.

Ihmisen mielen ja psyyken mittaus on työlästä, siihen nähden verenpaineen mittaaminen on yksinkertaista.

Psyykkisten tapahtumien mittaaminen laittein tai aisten on mahdotonta. Sillä emme pysty esim. kuulemaan kuuloharhaisen mielen luomia ääniä, emme pysty siis tietämään millaisia ne ovat. Eli psyykkiset prosessit ovat mahdottomia mittaamisen kannalta.

Rorschachin mustetahratesti

Mustetahratesti on maailmanlaajuisesti kaikkein tunnetuin ja tutkituin persoonallisuustesti. Rorschachin mustetahratestin lyhenne on RO. 

Tahrojen teho perustuu siihen, että ihmiselle näytetään neutraali ja moniselitteinen ärsykekuva, hän heijastaa omaa persoonallisuuttaan siihen. Kuvan uskotaan herättävän tiedostamattomia ristiriitoja ja motiiveja, jotka kuuluvat hänen vastauksissaan.

ROn tarkoitus onkin tutkia ihmisen persoonallisuuden rakennetta ja tunnistaa emotionaalisia ongelmia sekä mielenterveyshäiriöitä. 

RO testissä testattavalle näytetään 10 mustetahraa, joista viisi on musta-harmaan sävyisiä, kaksi musta-punaista ja kolme kauniita pastellin sävyttämiä.  Testattavan tulee kertoa mitä kuva hänen mielestään esittää. 

Testattavan vastaukset kirjataan ylös ja testaaja antaa kuvataulun kerrallaan testattavalle katsottavaksi. 

Testi on erittäin monimutkainen sekä käyttää, että pisteyttää.

Niin sanottu Post-RO eli jälkihaastattelu sisältää annettujen vastausten tarkentamisen. Eli testattavalta kysytään mitkä piirteet saivat vastauksen mieleen ja millä kohdalla kuvassa vastaus sijaitsee.

RO ei ole luovuustesti, vaikka niin joskus kuvitellaan.