Minun varomerkit

Tässä tekstissä kerron minun varomerkeistä.

Teimme tämän minun omahoitajani kanssa ennen kun lähdin kuntoutumisyksiköstä. Minulla on diagnoosina keskivaikea masennus ja yleinen ahdistuneisuushäiriö. Olen kärsinyt myös paniikkikohtauksista.

1. Univaikeudet

Vakava:
- Yöunen pituus 2-5 tuntia.
- Yöuni on katkonaista.
- Heräilyä ja valvomista yön aikana runsaasti.
- Nukahtaminen on vaikeaa sekä kestää useita tunteja.

Kohtalainen:
- Yöunien pituus on n. 5 tuntia.
- Yöheräilyä on paljon ja uudelleen nukahtaminen on vaikeaa.

Lievä
- Yöunien pituus vähentynyt normaalista. (Normaali +8h)
- Heräilyä on monta kertaa yössä.
- Nukahtaminen on pidentynyt.  Nukahtaminen kestää esim. 1-2 tuntia.

2. Väsymys

Vakava:
- Olen sängyssä suurimman osan päivästä, en saa tehtyä juuri mitään.
- Koko ajan voimaton ja uupunut olo, väsymys ei häviä.
- Kaikki asiat, jotka pitäisi tehdä tuntuvat ylivoimaiselta.
- En pysty käymään koulussa.

Kohtalainen:
- Koulun ulkopuoliset tehtävät, esim.  Kavereiden tapaaminen, kaupungilla  liikkuminen on jäänyt pois.
- Väsyttää ja uuvuttaa.
- Koulusta poissaoloja toistuvasti (väh.  1×vko). Syynä esim. päänsärkyä, pahaa  oloa tai mahakipua.

Lievä:
- Yöunet eivät virkistä.
- Koko päivän on väsynyt olotila.
- Koulunkäynti tuntuu raskaalta jokaisena päivänä.

3. Mielialan lasku/ masentunut mieliala

Vakava:
- Mikään ei kiinnosta (ei mitkään lempiasiatkaan).
- Toivo on mennyt tulevaisuuden suhteen.
- Minulla on itsetuhoisia ajatuksia.
- Mielialani on synkkä.

Kohtalainen:
- Olen päivittäin surullinen ja minulla on paha olla.
- Ahdistusta ja paniikkioireilua on päivittäin.

Lievä:
- Toimeliaisuuteni on vähentynyt, koska en jaksa.
- Minulla on huonommuuden tunteita esim. "En onnistu koskaan." tai "Olen huono."
- Olen päivästä toiseen vakava, suurimman osan aikaa.
- En ole enää iloinen ja vitsikkyyteni on vähentynyt.

Nämä varomerkit sopivat kaikille, jotka sairastavat masennusta, paniikkihäiriötä tai kärsivät ahdistuksesta. Hoitoon pitäisi hakeutua viimeistään silloin, kun oireet ovat kohtalaisia.

Itsetuhoisuus on muutakin kuin viiltelyä

Tässä kerron omia kokemuksiani itsetuhoisuudesta eli tietynlaisesta ongelmakäyttäytymisestä.

Ensinnäkin mitä on itsetuhoisuus?

Itsetuhoinen käytös on kaikkea itseä vähänkin vahingoittavaa. Viiltely on näistä tunnetuin. Kuitenkin raapiminen, lyöminen, pureminen, jne. ovat itsetuhoista käyttäytymistä. Jotkut luokittelevat syömishäiriötkin itsetuhoiseksi käyttäytymiseksi. Syömishäiriöistä ehkä myöhemmin.

Mistä kaikki alkoi?

Ensimmäisen kerran vahingoitin itseäni ennen ensimmäistä osastojaksoani. Olin kuullut viiltelystä ja halusin kokeilla. En saanut aikaan kuin yhden pienen haavan, joka pian parani. Tästä ei jäänyt jälkeäkään. Sen jälkeen olin vahingoittamatta itseäni parisen vuotta.

Mikä johti itsetuhoisuuteen?

Itseni kohdalla olin niin masentunut ja syömishäiriökin oli puhjennut ensimmäisen osastojakson jälkeen, että itsetuhoisuus nosti päätään uudelleen. Viiltelin säännöllisesti, jos olin mielestäni syönyt liikaa tai painoni oli noussut. Lopulta päädyin uudelleen osastolle.

Itsetuhoisuus osastolla

Salakuljetin useasti teriä osastolle. Jos minulla ei ollut terää, raavin itseäni tai hakkasin päätä seinään. Osastolla tehdyistä vammoista minulla on elinikäiset jäljet.

Mikä minulla auttoi?

Omalla kohdallani itseni vahingoittaminen sai käänteen parempaan, kun teimme rakkaitten osaston omahoitajien kanssa viiltelykieltosopimuksen. Alamäkiä on ollut osaston jälkeen ja kolmas osastojakso johtui viiltelystä, mutta olen nyt positiivinen ja motivoitunut lopettamaan itseni vahingoittamisen. Vaikka arvet kulkevat minulla lopun elämää, en häpeä taisteluarpiani.

Miten hakea apua?

Jos haluat hakea apua itsetuhoisuuteen, ensimmäinen askel on ottaa apu vastaan. Sitä on joka puolella. Perhe, terkkari, ystävät, lääkärit... Kaikki ovat sinun puolellasi ja haluavat auttaa! Ota apu vastaan. Sinä ansaitset sen.