Näytetään tekstit, joissa on tunniste Masennus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Masennus. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 18. syyskuuta 2016

"Selvisin masennuksesta"

Ajattelin kertoa teille miten minä selvisin masennuksesta. Kerron vähän teille mitä minun elämässäni on tapahtunut ja mitkä asiat ovat vaikuttaneet siihen, että masennuin. 

Nämä asiat vaikuttivat siihen, että masennuin: 

- Muutot paikasta toiseen. Muuttoja taitaa olla yhteensä viisi tai kuusi eri paikkakuntiin.
- Olen menettänyt paljon läheisiä ihmisiä liian varhain ja liian monia. 
- Koulukiusaaminen
- Vanhempien ero
- En puhunut kenellekkään  pahasta olostani. Pidin kaiken pahan olon sisälläni.
- Huonot välit äitiin pahenivat henkilökohtaisista syistä, joita en halua kertoa. 

Milloin ensimmäiset masennusoireet alkoivat?

Ensimmäiset masennus oireet alkoivat muistaakseni silloin, kun olin neljännellä tai viidennellä luokalla. En oikein muista tarkalleen. Muutimme vuonna 2008 pienelle paikkakunnalle ja aloitin siellä neljännen luokan. Pienellä paikkakunnalla minua koulukiusattiin. Jännitin ja pelkäsin mennä kouluun. 

Viidennellä luokalla minulla oli poissa oloja ja koenumerot laskivat. Minun vanhemmat myös erosivat tuolloin. Olimme veljen kanssa vuoroviikoin äidillä ja isällä. Se tuntui raskaalta. Aluksi äiti asui vähän matkan päässä isästä, sitten äiti muutti 30 kilometrin päähän ja käytiin äidillä joka toinen viikonloppu. Äidillä oli miesystäviä, joiden kanssa en tullut yhtään toimeen ja välit äidin kanssa olivat jo tuolloin  huonot. Vuonna 2010 äiti muutti pohjanmaalle nykyisen miehensä kanssa. Tämän miehen kanssa en tullut toimeen ja enkä tule vieläkään. Muistan, että sain ekan paniikkikohtauksen viidennellä luokalla.

Kuudennella luokalla minulla oli itsetuhoisia ajatuksia ja olin koko ajan tosi surullinen. Olin kyllästynyt koulukiusaamiseen ja tuntui etten enään jaksa. En kuitenkaan puhunut pahasta olostani kenellekkään. Jos joku kysyi minulta: "Mitä kuuluu?" Vastasin aina:" Ihan hyvää." Jotenkin noi vuodet on niin sumuisia, etten muista noista paljon mitään. 

Kiusaaminen jatkui seiska luokkaan asti. Seiska luokan päätyttyä vuonna 2012 muutimme Poriin. Minua ei varsinaisesti kiusattu enään kahdeksannella tai yhdeksännellä luokalla, mutta tunsin itseni yksinäiseksi. Olin aika ujo ja itseluottamus oli nollassa. Itseluottamus ei nykypäivänäkään ole ihan huipussaan, mutta on kyllä noussut aika paljon. tuolloin minulla oli paljon poissaoloja koulusta, mutta pääsin kumminkin aina luokalta. Paniikkikohtauksia oli aika paljon ja ahdisti myös melkein joka päivä.

Yhdeksännen luokan päätyttyä en päässyt sosiaali- ja terveysalalle, mutta pääsin logistiikkaalalle. Logistiikkaala ei ollut ihan minun juttuni ja kävin vain kaksi viikkoa ammattikoulua. Kahden viikon jälkeen jäin vain kotiin sänkyyn makailemaan. Opettaja yritti soittaa, mutta en vastannut ja jos vastasin, niin keksein aina "tekosyyn" miksi olin poissa koulusta. Kuraattori soitteli ja oli huolissaan minusta, kun en ollut koulussa. Lopulta menin kouluun ja pidimme kuraattorin ja opon kanssa keskustelun, että minne alalle voisin vaihtaa. Päädyin, sitten hotelli-, ravintola- ja cateringalalle. Jatkoin kumminkin samassa koulussa. Poissaoloja oli paljon ja kuraattori otti taas yhteyytä ja oli huolissaan minusta. Rupesin käymää kerran viikossa kuraattorilla juttelemassa ja olin jo tuolloin tosi masentunut ja minulla oli itsetuhoisia ajatuksia. 

Milloin ja miten sain apua?


Vuonna 2015 kuraattori pakotti minut koulupsykologille ja minä menin. Ajattelin tuolloin, että kukaan ei voi minua auttaa. Kävin kumminkin kerran viikossa koulupsykologilla. Siitä ei ollut kyllä mitään apua, koska tuolloin en puhunut koulupsykologille pahasta olostani. Koulupsykologi laittoi koululääkärin kanssa lähetteen nuorten vastaanottoon ja aloin käymään nuortenvastaanotossa kesäkuussa kerran viikossa. Sain kumminkin kaikki suoritettua ensimmäisen vuoden aikana. Elokuussa minut lähetettiin NUPOLLE (nuorisopsykiatrian poliklinikalle). Tapasin ekaa kertaa minun terapeuttini. Tuo aika on niin sumuista etten muista yhtään mitään. Kävin kerran viikossa terapeutilla puhumassa ja huomasin, että puhuminen auttaa. 

Toinen vuosi ammattikoulussa alkoi. Pystyin käymään vain pari viikkoa koulussa, sitten tuli se etten enään jaksanut käydä koulussa. Olin niin masentunut. Makasin vain sängyssä ja mulla oli itsetuhoisia ajatuksia. Koskaan en luojan kiitos ole yrittänyt itsemurhaa.

Syys-lokakuussa pääsin, sitten päiväosastolle. Siellä minulla oli omahoitaja ja samaan aikaa kävin NUPOLLA terapiassa. Päiväosastolla tutuistuin muutamaan ystävään. Aamuisin siellä oli aika tylsää, mutta iltapäivisin siellä oli ohjelmaa. 

Marraskuun lopussa pääsin sitten kuntoutumisyksikköön.  Kuntoutumisyksikössä minut otettiin hyvin vastaan. Sain hyviä ystäviä sieltä ja yksikön tyypeistä tuli minulle kuin toinen perhe. Kuntoutumisyksikkö on ihan huippu paikka. Siellä oli joka päivä jotakin ohjelmaa. Mulla oli siellä maailman paras omahoitaja, jonka kanssa synkkas hyvin. Mun oma hoitajan kanssa pystyin puhumaan mistä vain. 

 En muista ihan tarkkaan aloitettiinko minulla NUPOLLA vai päiväosastolla lääkitys. Sen muistan, että iltalääke mirtazapiini aloitettiin vasta kuntoutumisyksikössä. Aamulääke aloitettiin NUPOLLA tai päiväosastolla.

Vuonna 2016 tammikuussa aloitin uudestaan koulun. Kouluun minulla oli Porista noin 50 kilometriä. Aloitin koulun kevyesti. Olin vain 3 päivää viikossa koulussa. 

Vaihdoin helmikuun alussa koulua, jonne on matkaa 10 kilometriä. Koulun vaihto oli minun omahoitajani idea. Jatkoin kumminkin samalla alalla. Minulla oli huomattavasti lyhyempi koulumatka ja jaksoin paljon paremmin. Tutustuin uudessa koulussa heti ensimmäisenä päivänä luokkalaisiini ja sain kavereita. Aloin myös käymään koulussa neljänä päivänä viikossa. Mulla oli aina joka torstai musiikkiryhmä ja torstai oli mulla aina vapaa.

Toukokuun alussa pääsin pois kuntoutumisyksiköstä. Oli haikea olo, mutta oli kumminkin kiva päästä takaisin kotiin. 

Koska viimeistään olisi pitänyt hakea apua?

Silloin, kun:
- Oli itsetuhoisia ajatuksia.
- Rupesi tulemaan paniikkikohtauksia useasti.
- Ahdistusta oli joka päivä ja aloin välttelemään esim. paikkoja. 
- Koenumerot laskivat huomattavasti.
- Poissaoloja rupesi olemaan huomattavasti enemmän mitä ennen. 
- Olin jatkuvasti surullinen.
- Minulla oli koko ajan paha olla.
- Asiat jotka kiinnosti ennen, niin ei kiinnostanut enään.
- Oli univaikeuksia. Nukuin liian vähän.
- Olin koko ajan väsynyt-

Hae sinä apua ajoissa! 

Kuka ensimmäisenä ohjasi minut hoitoon?

Kuraattori, jos hän ei olisi pakottanut minua menemään koulupsykologille niin minä en olisi luultavasti saanut apua ja en olisi tässä nyt kirjoittamassa tätä tekstiä. Suuri kiitos kuuluu kuraattorille.
  

Henkilöitä, jotka on auttanut minua parantumaan. 

- Terapeuttini NUPOLLA. NUPOLLA käyn vieläkin ja hänelle pystyn puhumaan mistä vain. 
- Päiväosastolla omahoitajani S. 
- Kuntoutumisyksikössä omahoitajani V. 
- Perhe (isä ja pikkuveli).
- Ystävät.



Lääkkeet ja terapia?

Lääkkeet on minulle auttanut ja vähitellen "olen puhjennut kukkaan". 
Kaikille lääkkeet eivät tepsi jostain syystä, mutta minulle lääkkeistä on ollut apua. Terapeutini ja minä tulemme hyvin juttuun ja olemme puhuneet henkilökohtaisista asioista ja minulle vaikeista asioista. 


Miten selvisin masennuksesta? 

- Sain ammattiapua.
- Lääkkeiden avulla.
- Puhumalla vaikeista asioista terapeuttini kanssa.
- Perheen ja ystävien tuella. 
- Positiivisella asenteella. 

Aluksi en ottanut apua vastaan, mutta sitten kun rupesin puhumaan kipeistä asioista huomasin että oloni helpottui. Aluksi kipeistä asioista puhuminen ahdisti paljon, mutta ajan mittaan se helpotti oloani. 

Neuvoni muille.   

- Hae apua ajoissa.
- Ota apu vastaan.
- Puhu pahasta olostasi aikuiselle, terapeutille tai jollekkin ammattihenkilölle.
- Jos sinua kiusataan kerro siitä jollekkin. 
- Ajattele positiivisesti.  


Kuvahaun tulos haulle masennus

Kuvahaun tulos haulle masennus











 

lauantai 18. kesäkuuta 2016

Minun varomerkit

Tässä tekstissä kerron minun varomerkeistä.

Teimme tämän minun omahoitajani kanssa ennen kun lähdin kuntoutumisyksiköstä. Minulla on diagnoosina keskivaikea masennus ja yleinen ahdistuneisuushäiriö. Olen kärsinyt myös paniikkikohtauksista.

1. Univaikeudet

Vakava:
- Yöunen pituus 2-5 tuntia.
- Yöuni on katkonaista.
- Heräilyä ja valvomista yön aikana runsaasti.
- Nukahtaminen on vaikeaa sekä kestää useita tunteja.

Kohtalainen:
- Yöunien pituus on n. 5 tuntia.
- Yöheräilyä on paljon ja uudelleen nukahtaminen on vaikeaa.

Lievä
- Yöunien pituus vähentynyt normaalista. (Normaali +8h)
- Heräilyä on monta kertaa yössä.
- Nukahtaminen on pidentynyt.  Nukahtaminen kestää esim. 1-2 tuntia.

2. Väsymys

Vakava:
- Olen sängyssä suurimman osan päivästä, en saa tehtyä juuri mitään.
- Koko ajan voimaton ja uupunut olo, väsymys ei häviä.
- Kaikki asiat, jotka pitäisi tehdä tuntuvat ylivoimaiselta.
- En pysty käymään koulussa.

Kohtalainen:
- Koulun ulkopuoliset tehtävät, esim.  Kavereiden tapaaminen, kaupungilla  liikkuminen on jäänyt pois.
- Väsyttää ja uuvuttaa.
- Koulusta poissaoloja toistuvasti (väh.  1×vko). Syynä esim. päänsärkyä, pahaa  oloa tai mahakipua.

Lievä:
- Yöunet eivät virkistä.
- Koko päivän on väsynyt olotila.
- Koulunkäynti tuntuu raskaalta jokaisena päivänä.

3. Mielialan lasku/ masentunut mieliala

Vakava:
- Mikään ei kiinnosta (ei mitkään lempiasiatkaan).
- Toivo on mennyt tulevaisuuden suhteen.
- Minulla on itsetuhoisia ajatuksia.
- Mielialani on synkkä.

Kohtalainen:
- Olen päivittäin surullinen ja minulla on paha olla.
- Ahdistusta ja paniikkioireilua on päivittäin.

Lievä:
- Toimeliaisuuteni on vähentynyt, koska en jaksa.
- Minulla on huonommuuden tunteita esim. "En onnistu koskaan." tai "Olen huono."
- Olen päivästä toiseen vakava, suurimman osan aikaa.
- En ole enää iloinen ja vitsikkyyteni on vähentynyt.

Nämä varomerkit sopivat kaikille, jotka sairastavat masennusta, paniikkihäiriötä tai kärsivät ahdistuksesta. Hoitoon pitäisi hakeutua viimeistään silloin, kun oireet ovat kohtalaisia.

torstai 16. kesäkuuta 2016

Itsetuhoisuus on muutakin kuin viiltelyä

Tässä kerron omia kokemuksiani itsetuhoisuudesta eli tietynlaisesta ongelmakäyttäytymisestä.

Ensinnäkin mitä on itsetuhoisuus?

Itsetuhoinen käytös on kaikkea itseä vähänkin vahingoittavaa. Viiltely on näistä tunnetuin. Kuitenkin raapiminen, lyöminen, pureminen, jne. ovat itsetuhoista käyttäytymistä. Jotkut luokittelevat syömishäiriötkin itsetuhoiseksi käyttäytymiseksi. Syömishäiriöistä ehkä myöhemmin.

Mistä kaikki alkoi?

Ensimmäisen kerran vahingoitin itseäni ennen ensimmäistä osastojaksoani. Olin kuullut viiltelystä ja halusin kokeilla. En saanut aikaan kuin yhden pienen haavan, joka pian parani. Tästä ei jäänyt jälkeäkään. Sen jälkeen olin vahingoittamatta itseäni parisen vuotta.

Mikä johti itsetuhoisuuteen?

Itseni kohdalla olin niin masentunut ja syömishäiriökin oli puhjennut ensimmäisen osastojakson jälkeen, että itsetuhoisuus nosti päätään uudelleen. Viiltelin säännöllisesti, jos olin mielestäni syönyt liikaa tai painoni oli noussut. Lopulta päädyin uudelleen osastolle.

Itsetuhoisuus osastolla

Salakuljetin useasti teriä osastolle. Jos minulla ei ollut terää, raavin itseäni tai hakkasin päätä seinään. Osastolla tehdyistä vammoista minulla on elinikäiset jäljet.

Mikä minulla auttoi?

Omalla kohdallani itseni vahingoittaminen sai käänteen parempaan, kun teimme rakkaitten osaston omahoitajien kanssa viiltelykieltosopimuksen. Alamäkiä on ollut osaston jälkeen ja kolmas osastojakso johtui viiltelystä, mutta olen nyt positiivinen ja motivoitunut lopettamaan itseni vahingoittamisen. Vaikka arvet kulkevat minulla lopun elämää, en häpeä taisteluarpiani.

Miten hakea apua?

Jos haluat hakea apua itsetuhoisuuteen, ensimmäinen askel on ottaa apu vastaan. Sitä on joka puolella. Perhe, terkkari, ystävät, lääkärit... Kaikki ovat sinun puolellasi ja haluavat auttaa! Ota apu vastaan. Sinä ansaitset sen.


keskiviikko 15. kesäkuuta 2016

Tietoa masennuksesta

Mitä masennus on?

Masennus on sairaus, johon on monia syitä. Masennus voi jäädä monenlaisten oireiden ja vaivojen taakse ja saattaa siksi jäädä huomaamatta.

Masennukselle on tyypillistä, että se ruokkii itse itseään biologisella, psykologisella ja sosiaalisella tasolla. Hoitoon hakeutuvilla on usein kuukausien tai vuosien aikana kehittynyt noidankehä, jossa oireilu, ihmissuhdevaikeudet, työvaikeudet, elämäntapojen huononeminen ja pessimistiset tulevaisuudenkuvat ovat olleet ruokkimassa ahdistusta ja pahaa oloa.

Masennuksen noidankehä

Taustalla:

- varhaiset menetykset
- opitut ajatusmallit
- perinnölliset tekijät

Psykologinen paine
- menetykset
- loukkaukset
- uupumus
- stressi

Fysiologinen paine
- sairaudet
- lääkkeet
- päihteet

Vaikean masennuksen syntyyn vaikuttavat hyvin monenlaiset tekijät, esimerkiksi varhaislapsuuden menetyksillä ja perinnöllisyystekijöillä saattaa olla yhteys masennukseen.

Milloin hoitoon?

Pitkään jatkuessaan masennus pahenee ja hoitamatta uusiutuvat masennusjaksot ovat entistä vaikeampia. Hoitoon tulisi hakeutua riittävän ajoissa, ja viimeistään, jos kysymyksessä on vakava masennustila. Kyseessä on vaikea masennus, jos on jatkuvasti masentunut, surullinen tai jos ärtynyt mieliala on jatkunut useita viikkoja ja, jos neljä seuraavista oireista on jatkunut vähintään kahden viikon ajan:

- unettomuus tai liiallinen nukkuminen
- ruokahalun muutokset
- väsymys, uupuneisuus
- fyysinen lamaantuneisuus tai kiihtyneisyys
- keskittymis- tai päättämiskyvyn heikkeneminen
- alemmuuden- tai syyllisyydentunteet
- mielihyvän menettäminen
- kuolemanajatukset tai -toiveet

Itsemurha-ajatukset ovat lähes aina merkkejä vaikeasta masennuksesta ja poistuvat parempien aikojen myötä.

Pakko-oireista, sosiaalisista peloista, paniikkikohtauksista ja syömishäiriöistä kärsivät henkilöt sairastuvat usein myös masennukseen.

Monet ruumiilliset sairaudet voivat aiheuttaa masennusta, kuten esimerkiksi kilpirauhasen vajaatoiminta, uniapnea ja sydäninfarkti. Myös tietynlaiset lääkkeet, kuten verenpainelääke ja kortisonitabletit voivat olla syynä masennuksen syntyyn.
Lääkehoito

Masennuslääkitys vaatii pitkäjänteisyyttä. Sopivalla lääkityksellä masennusoireet poistuvat tai lievittyvät. Lääkitystä ei tule ominpäin vähentää tai lopettaa. Lääke tehoaa vasta 3-8:ssa viikossa. Ahdistusoireet saattavat lisääntyä hoidon alkuvaiheessa, mutta tämä ei tarkoita sitä, ettei lääke sopisi sinulle.

Alkuvaiheen sivuoireina on esim. pahoinvointia, päänsärkyä ja ahdistusoireiden paheneminen. Sivuoireet kestävät muutamia viikkoja. Iltaisin otettava masennuslääke voi aiheuttaa aamuväsymystä.

Lääke ja lääkeannos valitaan yksilöllisesti. Alkuvaiheessa lääkeannosta nostetaan vähitellen.

Masennukseen on olemassa erilaisia lääkkeitä, mutta huomaathan, että ne eivät sovi kaikille. Osa masentuneista paranee masennuksesta ilman lääkitystä. Monet yhdistävät psykoterapian ja lääkkeet, jotkut jättävät lääkkeet pois.

Hoitoaika

Hoitoaika on hyvin yksilöllistä. Ensimmäisen masennusjakson yhteydessä potilaan pitäisi olla oireeton vähintään kuusi kuukautta ennen lääkehoidon lopettamista, mutta kolmannen kerran uusiutuvan masennuksen yhteydessä tulisi harkita vuosia jatkuvaa lääkitystä.

Parhaat lopputulokset pitkäaikaisessa masennuksen hoidossa on saatu lääkityksen ja psykoterapian yhdistämisestä.

Omaisten tuki myös lääkityksen suhteen on tärkeää.

Lopuksi

- Mene ajoissa lääkäriin ja noudata ohjeita, hoito auttaa.
- Älä vaadi itseltäsi liikaa. Masennus aiheuttaa avuttomuutta ja työkyvyttömyyttä.
- Keskustele sivuvaikutuksista lääkärin kanssa.
- Vakavat sivuoireet ovat harvinaisia.
- Ole pitkäjänteinen!
- Vältä alkoholia.
- Joillekin lääkkeet eivät aiheuta riippuvuutta,  toisille taas aiheuttavat.

Kiitos, kun luit loppuun! Oikein mukavaa päivänjatkoa kaikille!