Entinen kympin tyttö - minä ja sosiaalisten tilanteiden pelko

Sosiaalisten tilanteiden pelko aiheuttaa ihmisessä monia erilaisia fyysisiä sekä psyykkisiä oireita. Minulla nuo oireet olivat mm. eristäytyminen ihmisistä, puhumattomuus sekä suuri ahdistus ja häpeä. Fyysisiä oireita oli monia, mahdollisia oireita on listattu täällä.

Kyseinen sairaus on todella rajoittava. Lopuksi en käynyt enää koulua, en käynyt syömässä alakerrassa perheeni kanssa - kaupassa tai vaikka linja-autossa kulkeminen olivat mahdottomia. Tämä kaikki siksi, että pelkäsin, yliajattelin ja mietin kaiken mitä jos-tavalla.

Tosiaan, esimerkiksi lintsaamisesta tuli tuttua. Entisestä kympin tytöstä tuli valehteleva ja häpeävä, kävelevä ahdistuneisuus.

Miten ihmeessä jouduin tuohon pisteeseen, saatatte miettiä. Kaikki alkoi muutosta uudelle paikkakunnalle, ja minua alettiin melkein välittömästi kiusaamaan. Mukauduin kiusaajien mukaan, yritin muuttaa itseäni hyväksytyksi. Eikä yläasteen aloitus auttanut asiaa mitenkään, jouduin heti kiusaajien silmätikuksi. Kotonakaan ei mennyt hyvin, uusioperheessäni oli vaikeuksia ja isosiskopuoleni teki elämästäni suorasti sanoen helvettiä. Minulla ei ole juurikaan muistikuvia noista ajoista, mutta muistan olleeni erittäin tuskainen, itsetuhoinen ja masentunut.

Askel kohti parempaa elämää oli puolen vuoden jakso suljetulla osastolla. Sosiaalisten tilanteiden pelko alkoi hellittämään kuitenkin vasta kolmannen tai neljännen jakson paikkeilla. Mutta osastolla sain kavereita, opin elämään normaalissa vuorokausirytmissä ja sain lääkityksen sekä hoitokontakteja.

Kuitenkin vuosien kuluessa tuli testattua erilaisia lääkkeitä, sain hyvää hoitoa ja pinnistelin itseni välillä julkisille paikoille. Pystyin vähitellen käymään sairaalakoulussa peruskoulun loppuun, sain kavereitakin. Ja mitä tärkeintä, sain diagnoosin: sosiaalisten tilanteiden pelko. Se selitti minulle kärsimykseni. Kaikelle kokemalleni oli selitys.

Elämäni muuttui täysin päästessäni nuorisopsykiatrian kuntoutumisyksikköön. Koin olevani turvassa, arvokas ja välitetty. Lääkitys toimi, ja siedätin itseäni sosiaalisissa tilanteissa.

Nykyään sosiaalisten tilanteiden pelko ei rajoita minua millään tavalla. Se ei ole ollut diagnoosinani aikoihin. Pystyn asioimaan kaupassa ja linja-autossa, enkä häpeä itseäni sairaalla tavalla. Koen olevani elämäni voinnissa. Olkoon tämä parantumistarina!

Kolme askelta kohti parantumista

1. Uuden elämän opetteleminen

Itse olen tavallaan kasvanut mielenterveysongelmien kanssa. Toipuakseen kyseisestä koitoksesta täytyy opetella elämään uudelleen. Viiltelitkö? Siitä täytyy opetella eroon. Ongelmalliset ruokatottumukset? Niistäkin täytyy opetella eroon. Kaikki problematiikat täytyy sivuuttaa, ja opetella elämään uudelleen. Tosin, helpommin sanottu kuin tehty.

2. Stressaavien asioiden tunnistaminen

Oli stressaava asia sitten koulukiusaaminen, perheen painostus tai harhat, ne voisi listata paperille ja miettiä, mitä asialle voisi tehdä. Asioiden muuttamiseen tosin todennäköisesti tarvitset apua hoitavalta taholta.

3. Ota apu vastaan

Hanki apua. Ja ota apu vastaan! Ongelmasi ovat aitoja ja ansaitset apua. Olet arvokas. Apua voit hakea koulun terkkarilta, päivystyksestä tai vaikkapa psykologilta. Älä luovuta.

Mitä tehdä kun ei huvita parantua?

Joskus parantuminen tuntuu kaukaiselta haaveelta. Niinä hetkinä tekee mieli vain luovuttaa. On tärkeää muistaa, että kaikki tuntevat noita samoja tunteita. Anna itsellesi lupa tuntea niin kuin tunnet, mutta älä anna itsesi luovuttaa.

1. Tee lista.
Listaa mitä hyvää parantuminen tuo tullessaan. Listaa myös asiat mitä pahaa tapahtuu, jos et parannu. Ole rehellinen itsellesi tässä kohtaa. Älä kirjoita mitä kaikkea mukahyvää sairastaminen tuo.

2. Katso tsemppaavia kuvia.
Ehkä vähän teennäinen ohje, mutta katsele tsemppikuvia esim. Tumblrista tai Googlesta. Etsi kuvia vaikka hakusanalla "recovery quote". HUOM! Älä katso pahaa oloa laukaisevia kuvia.

3. Kirjoita tuntemuksiasi ylös.
Kirjoita ylös ja mieti, miksi sinusta tuntuu nyt juuri siltä kuin tuntuu. Jos löydät syyn tunteillesi, voit ehkä muuttaa sitä. Lisäksi vanhoja kirjoituksia on hauska lukea myöhemmin.

4. Haaveile!
Älä mieti, kuinka rankkaa parantuminen on vaan mieti, kuinka hauskaa sinulla tulee olemaan parannuttuasi ja mitä kaikkea tulet tekemään. Haaveile hullujakin unelmia. Ne ovat saavutettavissa, kun parannut.