Entinen kympin tyttö - minä ja sosiaalisten tilanteiden pelko

Sosiaalisten tilanteiden pelko aiheuttaa ihmisessä monia erilaisia fyysisiä sekä psyykkisiä oireita. Minulla nuo oireet olivat mm. eristäytyminen ihmisistä, puhumattomuus sekä suuri ahdistus ja häpeä. Fyysisiä oireita oli monia, mahdollisia oireita on listattu täällä.

Kyseinen sairaus on todella rajoittava. Lopuksi en käynyt enää koulua, en käynyt syömässä alakerrassa perheeni kanssa - kaupassa tai vaikka linja-autossa kulkeminen olivat mahdottomia. Tämä kaikki siksi, että pelkäsin, yliajattelin ja mietin kaiken mitä jos-tavalla.

Tosiaan, esimerkiksi lintsaamisesta tuli tuttua. Entisestä kympin tytöstä tuli valehteleva ja häpeävä, kävelevä ahdistuneisuus.

Miten ihmeessä jouduin tuohon pisteeseen, saatatte miettiä. Kaikki alkoi muutosta uudelle paikkakunnalle, ja minua alettiin melkein välittömästi kiusaamaan. Mukauduin kiusaajien mukaan, yritin muuttaa itseäni hyväksytyksi. Eikä yläasteen aloitus auttanut asiaa mitenkään, jouduin heti kiusaajien silmätikuksi. Kotonakaan ei mennyt hyvin, uusioperheessäni oli vaikeuksia ja isosiskopuoleni teki elämästäni suorasti sanoen helvettiä. Minulla ei ole juurikaan muistikuvia noista ajoista, mutta muistan olleeni erittäin tuskainen, itsetuhoinen ja masentunut.

Askel kohti parempaa elämää oli puolen vuoden jakso suljetulla osastolla. Sosiaalisten tilanteiden pelko alkoi hellittämään kuitenkin vasta kolmannen tai neljännen jakson paikkeilla. Mutta osastolla sain kavereita, opin elämään normaalissa vuorokausirytmissä ja sain lääkityksen sekä hoitokontakteja.

Kuitenkin vuosien kuluessa tuli testattua erilaisia lääkkeitä, sain hyvää hoitoa ja pinnistelin itseni välillä julkisille paikoille. Pystyin vähitellen käymään sairaalakoulussa peruskoulun loppuun, sain kavereitakin. Ja mitä tärkeintä, sain diagnoosin: sosiaalisten tilanteiden pelko. Se selitti minulle kärsimykseni. Kaikelle kokemalleni oli selitys.

Elämäni muuttui täysin päästessäni nuorisopsykiatrian kuntoutumisyksikköön. Koin olevani turvassa, arvokas ja välitetty. Lääkitys toimi, ja siedätin itseäni sosiaalisissa tilanteissa.

Nykyään sosiaalisten tilanteiden pelko ei rajoita minua millään tavalla. Se ei ole ollut diagnoosinani aikoihin. Pystyn asioimaan kaupassa ja linja-autossa, enkä häpeä itseäni sairaalla tavalla. Koen olevani elämäni voinnissa. Olkoon tämä parantumistarina!

Kolme neuvoa kiusatulta kiusatulle

KERRO JOLLEKULLE. ÄLÄ JÄÄ YKSIN.

Älä vatvo asioita pääsi sisässä. Kiusatuksi joutuminen ei ole häpeä eikä sinun vikasi. Jos sinua kiusataan koulussasi, suosittelen kertomaan opettajalle, vanhemmille tai vaikka terveydenhoitajalle, sellaiselle ihmiselle, jolle pystyt helpoiten avautumaan. Se ei ole helppoa, minä jos kuka sen tiedän, mutta mitä varhaisemmassa vaiheessa pystyt kertomaan ja kiusaamiseen voidaan puuttua, sitä suuremmalta taakalta sinä ja etenkin mielesi säästyy.

Minä en kertonut. Jos olisin kertonut ajoissa, en todennäköisesti nyt joutuisi olemaan kolmen lääkkeen koukussa ja terapiassa (minulla tosin vaikutti tähän muitakin asioita) eikä arkeani rajoittaisi koulukiusaamisesta syntynsä saanut sosiaalinen ahdistus.

Kavereillekin puhuminen helpottaa, jos et uskalla koulussa tai vanhemmillesi kertoa. Ystävyydestä ja hyvistä ihmissuhteista saa voimaa kuoppapaikkojen kohtaamiseen. Vietä aikaa sellaisten ihmisten seurassa, jotka hyväksyvät sinut sellaisena kuin itse olet. Jos et löydä sellaista omasta koulustasi tai lähiympäristöstäsi, netti on yhä helpompi tapa tutustua ihmisiin ja kommunikoida. Netissä ihmisiä on paljon enemmän, joten saatat helposti löytää omanlaista ja ehkä jopa samoista ongelmista kärsivää porukkaa. Itse en olisi välttämättä jaksanut ilman nettikavereitani.  Oikeita ihmiskontakteja ne ovat siinä missä muutkin.

PIDÄ OMA LIPPUSI KORKEALLA.

Muista, että olet arvokas juuri sellaisena kuin olet. Ole oma itsesi ylpeydellä. Itse mukauduin kiusaajien mielien mukaiseksi ja se tuotti ahdistusta ja masennusta.  Se, että joku tukee sinua ja on ystäväsi, auttaa tässä. Mutta vaikka olisit yksin, voit pitää arvokkuutesi ja itsetuntosi. Tiedän senkin, että se on ihan helvetin todella vaikeaa, mutta tuntuu, että päästin omasta itsetunnostani liian kevyesti irti. Tuulen mukana lentänyttä asiaa ei helpolla löydä ja sen uudelleen kokoaminen on hankalaa.

Tässä auttaa paljon se, että sinulla on ihmisiä, joista saat voimaa. Etsi sellaisia. Voimaa saat vanhemmilta, sukulaisilta ja sisaruksiltakin.  

Oletko tunteidesi ja ongelmiesi kanssa kuitenkin yksin? Meidän sähköpostilaatikkomme (tuomitutmielet@gmail.com) on avoinna. Kirjoita mikä mieltä painaa. Meillä on kokemusta näistä ongelmista ja pyrimme auttamaan.

Älä häpeä. Ota itseäsi niskasta kiinni. Sinä olet hyvä ja arvokas, vaikka muut sanoisivat mitä. Niin sanoo näyttöni reunassa oleva muistilappukin tätä kirjoittaessani.

Sinä olet hyvä ja arvokas, vaikka muut sanoisivat mitä. 

- M. 

PS. Tekeillä on pidempi kertomus mun kiusaamiskokemuksista ja sen aiheuttamista mielenhäiriöistä, tällä hetkellä "työnimellä" Salainen maailma. Sitäpä mielenterveysongelmat jossain määrin onkin, sekää hyvässä että pahassa.