Itselläni on tällä hetkellä diagnoosina määrittämätön dissosiatiivinen häiriö, F44.9 (jälleen heinäkuussa nähdään, tuleeko muutosta). En ole asiantuntija enkä sellaisena esiinny. Minulla ei ole lääketieteen eikä psykologian koulutusta.
***
"Dissosiaatio on prosessi, jossa normaali tajunnan, muistojen, identiteetin ja havaintojen yhdistyminen on häiriintynyt" (http://traumajadissosiaatio.fi/dissosiaatio-pahkinankuoressa/). On huomionarvoista, että kaikki dissosiaatio ei ole "sairasta", vaan osa on normaalia ja tervettä. Dissosiaatio voi olla myös defenssimekanismi – siis keino, jonka avulla ihminen ylläpitää psyykkistä tasapainoaan.
Defenssimekanismina dissosiaatio voi näyttäytyä esimerkiksi psyykkisesti vaativassa tilanteessa, kuten auto-onnettomuuden yhteydessä. Sen lisäksi dissosiaatioksi luetaan mielikuvitusystävät ja kahden asian yhtäaikainen tekeminen. Nämä eivät ole dissosiaatiohäiriötä vaan ns. normaalia dissosiaatiota.
Normaalin rajat dissosiaatio ylittää, kun dissosiaatio alkaa olla käytössä liiaksi ja kun se alkaa häiritä henkilön normaalia elämää.
"Sairas" dissosiaatio nähdään trauman seurauksena. Kun lapsuudessa traumatisoidutaan, psyyke ei pysty käsittelemään vaikeita asioita, vaan eri puolet psyykestä eriytyvät. On normaalia toimia tunteettomasti vaikeassa tilanteessa; on epänormaalia, jos tunteet ja persoonallisuuden ydin "irtautuvat" toisistaan.
Dissosiaatiohäiriöitä on eri tyyppisiä ja eri vaikeusasteisia.
Dissosiatiivinen amnesia (muistinmenetys) tarkoittaa, että henkilöllä ei ole muistikuvia tai muistikuvat ovat hataria tärkeistä, usein traumaattisista, kokemuksista. Vaikeimmillaan häiriö voi tarkoittaa, että henkilö ei muista menneisyydestään mitään.
Dissosiatiivinen fugue (pakkovaellus) on tila, jossa henkilö unohtaa oman identiteettinsä, omaksuu uuden ja poistuu tutuista ympyröistä. Taustalla on yleensä traumaattinen tapahtuma.
Depersonalisaatiohäiriössä ihmisen käsitys oman itsen ja ympäristön olemassaolosta heikkenee. Keho saattaa tuntua katoavalta tai epätodelliselta. Kuitenkaan todellisuudentaju ei katoa – kyseessä ei siis ole psykoosi.
Dissosiatiivinen identiteettihäiriö (DID) on vaikein dissosiaatiohäiriöistä. DID:ssä persoonallisuuden eri osat ovat siinä määrin eriytyneet, että ne vaikuttavat olevan erillisiä persoonia.
Tarkemmin määrittelemättömiin dissosiaatiohäiriöihin luetaan joukko häiriöitä, joiden pohja on dissosiaatiossa, mutta jotka eivät täsmää muihin häiriöihin, kuten transsihäiriö ja Ganserin oireyhtymä. Minun dissosiaatiohäiriöni kuuluu tähän joukkoon, mutta luultavasti siksi, että se on "sekamuotoista", toisin sanoen, siinä on piirteitä esimerkiksi amnesiasta, depersonalisaatiosta ja DID:stä.
***
Miten dissosiaatiohäiriötä hoidetaan?
Olen psykiatristen sairaanhoitajien pyynnöstä ollut tonkimatta dissosiaatiohäiriöiden hoitoa sen tarkemmin – he pelkäävät, että uudelleentraumatisoisin itseni tonkimalla vanhoja traumoja.
Mutta tärkeimpänä on terapia. Terapia, jossa traumat käydään läpi; terapia, jossa dissosiatiivisten osien integraatiota pidetään tavoitteena.
Myös lääkitys on tärkeää, mikäli liitännäisoireena on masennusta tai ahdistuneisuutta. Näihin kumpaankin on omanlaisensa lääkkeet. Lisää masennuksesta on edellisessä bloggauksessa.
***
Lähteenä käytetty sivustoja http://traumajadissosiaatio.fi/ ja http://dissociation.fi/. Dissosiaatiohäiriöistä, erityisesti niistä vaikeammista, on juuri julkaistu kirja Viisi naista, sata elämää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti